Lisää lintuja merellä

Vielä vähän lisää merilintuja. Päivä oli kirkas ja aurinkoinen, mutta merellä oli sumua. Täydellinen kuvauspäivä. Oli kiva katsoa kun veneet vähitellen purjehtivat kauemmas sumuverhoon.

Pölyttäjät vauhdissa

Olen huomannut että macrolla kuvaamisessa on ihan omat jipponsa. Ensinnäkin tykkään pienen terävyysalueen kuvista, jolloin vaarana on että pienillä etäisyyksillä itse liikahtaa juuri sen verran että tarkennus epäonnistuu. Tarkennan yleensä käsin enkä automaatilla, paitsi liikkuvien kohteiden kanssa. Kaiken maailman ötökät on niin nopeita, etten aina ehdi ruuvailla tarkennusta sen mukaan mihin ötökät lentelevät. Näiden hyönteisten kanssa ainakin meni jossain vaiheessa hermo ja vaihdoin suosiolla automaatilla räiskimiseen. Jossain vaiheessa käsitarkennuksella tosin tuli kivoja epätarkkoja ja maalauksellisia kuvia.

 Ekassa kuvassa sattui kivasti taustalle ja etualalle sumentuneita lehtiä ja terälehtiä.

 Tästä viimeisimmästä leppiskuvasta mulla on myös kohteeseen tarkentunut versio, mutta tykkäsin tästä epätarkasta enemmän.

Merilintuja ja jänis

Kesän ensimmäinen perjantai-ilta veti porukkaa terasseille ja puistoon, mutta itse suuntasin kameran kanssa kaivariin maleksimaan. On käsittämättömän rentouttavaa vaellella päämäärättömästi ympäriinsä ja katsella miltä asiat kameran läpi näyttää. Kävin jo alkuviikosta ostamassa vihdoin oman telezoomin ja päädyinkin kuvaamaan suurimman osan ajasta sillä. Linssin taakse eksyi lokkeja, tiiroja ja jänis. Iltahämärässä otetut kuvat eivät ole mikään terävyyden riemuvoitto, mutta värit ovat sitäkin kivemmat.

 Tiira päivysti kivireunuksella ja teki säännöllisesti kierroksensa ja pulahteli kalojen perään.

 Kiva kyltti hernesaareen menevän rantatien varressa.

_____

 Tiiraa onnisti. Kalan nieleskely olikin sitten ihan oma operaationsa ja kesti melkein vartin.

 

 Meriharakat meni kiltisti nukkumaan kun aurinko laski.

____ 

____

Kotimatkalla huomasin ensin vielä yhden hereillä olevan meriharakan ja vasta sen jälkeen jäniksen, joka piileskeli voikukkien seassa ihan jähmettyneenä. Harmillisesti valoa oli niin vähän että kuvissa on tajuttomasti kohinaa. Tykkään kuitenkin tuosta voikukkapellosta hahtuvineen. Hyvä tausta jänölle.

 

Perhosjahti

Heti macron ostamisen jälkeen olin käymässä vanhempien luona Espoossa ja räpsin sinivuokko- ja muita kukkakuvia muistikortin täydeltä pihassa. Talven myrskyissä kaatuneiden puiden jälkeen jättämällä metsäaukealla oli kuitenkin paljon perhosia, joiden osalta macro osoittautui aika nopsasti turhaksi kapistukseksi. Ruuvasin tilalle isältä lainassa olleen telezoomin ja johan alkoi onnistua. Sitruunaperhonen ja suruvaippa olivat niin arkoja, ettei edes telellä onnistanut. Tässä otoksia vähemmän ujoista nokkosperhosista ja jostain toisesta, jonka nimen unohdin jo.

Sisilisko

Mökillä asustaa näköjään edelleen vanhassa paikassa kuistin viereisessä kannossa sisilisko. Kamerassa oli valmiiksi ruuvattuna macrolinssi, mutta onneksi otus ei säikähtänyt vaikka konttailin putken kanssa kokoajan lähemmäs. Todennäköisesti se oli kauhusta kankeana tai sitten se vaan manasi sitä, että olen auringon tiellä kun eräs ihan selvästi yrittää lämmitellä kevään ensimmäisissä lämpimissä auringonsäteissä (nämä otokset on siis vielä huhtikuun puolelta).